Tiedättehän tämän runon: 

"Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti."

Maailman ärsyttävin runo. Rehellisesti. Runo rupesi ärsyttämään jo raskausaikana ja todennäköisesti siksi, että siinä kulminoituu koko äitiyden rankkuus. Ja tarve kertoa kaikille, että on niin rankkaa, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois, sillä äitiys. Tottahan se on, välillä ottaa ohimoon. Ja totta on myös, ettei äitinä olemista voi oikeastaan kuvailla mitenkään fiksusti: rakkaus on nyt erilaista. 

Ikävää silti rikkoa kupla: 

Myös sen jälkeen kun minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Oikeastaan nykyisin enemmänkin, 
sillä olen kotona,
eikä työnteko ikävästi minua häiritse.
Minulla on puhtaat vaatteet,
osaan edelleen käyttää pesukonetta.
Minulla on hiljaisia puhelinkeskusteluja,
tai oikeastaan ei - nehän ovat puhelinkeskusteluja.

Myös sen jälkeen kun minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
ainakin joskus.
Ennenkuin minusta tuli äiti kävin töissä: 
nukuin siis tuskin koskaan niin myöhään kuin halusin.
Enkä vieläkään kanna huolta siitä,
kuinka myöhään menen nukkumaan.
Kannattaisi kyllä, sillä aamulla joskus väsyttää.
Harjaan silti hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
Ja tämähän on valetta,
Isoin vitsi maailmassa.
En siivonnut edes kerran viikossa. 
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja..
Paitsi jos koirien lelut lasketaan ja ai kauhistus ja kamalaa -
en osaa tuutulauluja?

Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
Eiku hetkinen, ajattelinpa tätäkin! 
Sillä ennenkin, koiristani tykkäsin
ja ikäväähän olisi jos kuolo ystäväni korjaisi.
En miettinyt koskaan rokotuksia.. 
Paitsi silloin kun matkustin Aasiaan tai rokotutin koirani.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Huijausta tämäkin, mikäli työskentelee hoitoalalla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Paitsi ettei ollut, sillä olen vain ihminen.
Nukuin koko yön paitsi silloin kun valvoin.
Valvoin usein,
kolmivuorotyö.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ole tehnyt sitä vieläkään.
Olin katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt itsekin.
Olin kokenut äärettömän
onnellisuuden yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta, sen myönnän.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
Vieläkään en tee niin, 
sillä nukumme yhdessä.
Olin kuitenkin tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon
- olin kuitenkin arvaillut ja osunut oikeaan.
Tiesin aina, että rakastaisin omaa lastani eniten maailmassa.
Tiesin aina, että rakastaisin olla äiti lapselleni.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella
enkä luojalle kiitos tiedä sitä vieläkään.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
Tiesin siteestä äidin ja lapsen välillä,
nykyisin saan kokea sen.
Tiesin aina, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En tee sitä vieläkään.

--

En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti.

--

Koska edellinen kappale oli
Puhdasta puppua
(ja samalla tietysti totta, enhän ennen ollut äiti)
Ja tiesin, että tunteiden ja hormonien kirjo
Tulisi olemaan valtava
En osaa tähän sanoa yhtään mitään fiksua.

Varmaan koska olen äiti.

Huhhuh. Tekipä hyvää avautua.