Viikko on ollut suoraan sanottuna aika... hektinen. 

Keskiviikkona meillä oli se kauan kammottu ultra, jossa kaikkien mahdollisten odotusten vastaisesti tavattiin ensimmäistä kertaa pieni, erehdyttävästi papua muistuttava sintti. Suu auki molemmat kuuntelimme lääkäriä, joka kertoi, ettei kykene löytämään allekirjoittaneesta mitään vikaa. Alkio oli täysin oikeassa paikassa, täysin oikean kokoinen ja sydän jumpsutti menemään juuri niinkuin kuuluukin. Hämmentyneenä ja vatsa onnenperhosista kutitellen lähdimme siis kotiin.

Monesti sanotaan, että hyvät asiat tulevat ryppäinä. Tai siis, kun on tarpeeksi kauan kömpinyt suossa ja viettänyt aikaansa varjoisassa risukasassa niin yhtäkkiä aurinko paistaa risukasaan ja suon tilalla onkin ruusun terälehtiä ja askel tanssahteleva. Näin kävi meillekin - jälleen kerran kaikkien odotusten vastaisesti. Samana iltana kutsui nimittäin uusi ja uljas asunto! Avaimet oli kädessä seuraavana aamuna ja siitä koko ruljanssi vasta alkoi. Tukka tuulessa hulmuten edellinen asunto halki, poikki ja pinoon ja tätä kirjoittelenkin sitten uudesta asunnosta. Pakkaus ja muutto siis neljässä päivässä... Beibi on ollut muuttoruljanssissa mukana ja oksennuttanut tulevaa äitiään vain kertaalleen. Joko uudesta asunnosta innostuneena tai vaihtoehtoisesti tulevaisuuden ruokailustaan huolestuneena on sen sijaan kasvattanut allekirjoittaneen daisareita kuppikoon verran. 
Vanhassa asunnossa on vielä hieman puuhaa, sillä vasta yksi huone on maalattu. Toivotaan, että saadaan paikka myyntikuntoon nopeasti. 

Ja ettei kävisi liian yksinkertaiseksi ja helpoksi, niin huomenna alkaa uusi työ ja uudet kujeet kokonaan uudessa paikassa. Sen lisäksi ensikäynti neuvolassa jäi käyttämättä vanhalla paikkakunnalla, koska järkevämpää on aloittaa koko homma alusta tällä nykyisellä. Nyt on siis selvitettävä vain ja ainoastaan se, mihin sitä pitäisi soittaa :D Neuvolavaihtoehtoja kun tuntuu olevan keskimäärin miljoona. 

Ihana ensimmäinen syyskuuta ja pari tuntia niin voi poksutella viikkoja. Ajatella, että kirjoitan tänään viimeistä kertaa tässä raskaudessa seiskalla alkavalla viikolla. Kaikki on mennyt niin eri tavalla kuin edellisessä keskenmenneessä, ettei voi kuin hymyillä.