Toki olen tiennyt alusta asti, etten suinkaan ole ainoa enkä ensimmäinen huhtikuussa lisääntyvä naishenkilö Suomenmaassa, mutta miten monta meitä onkaan! 

Viikko sitten eräs tuttavahenkilö ilmoitti ultrakuvien muodossa facebookin puolella, että kattokaa me saadaa beibi huhtikuussa! Olin tietysti ihan liekeissä, koska nyt olisi varmasti seuraa siltä varalta, että beebis pistää valvoen kaikki yöt ja joudun roikkumaan netissä normaalia enemmän. 
Tänään sitten ihan sattuman kaupalla ja kaikkien odotusten vastaisesti selvisi, että vieläkin lähempää kuin tuttavahenkilön puolelta löytyy huhtikuinen odottelija - tajusin maailman olevan pieni.  

Identiteettini täällä on tänään paljastunut. Vaikka osa lukijoista tietääkin nyt, kuka tätä blogia oikeasti kirjoittaa niin toivon silti, että tätä blogia kirjoittaa jatkossakin vain Fujin. Nimien ihmeellinen maailma paljastunee siinä vaiheessa kun oma perhe tämän blogin löytää. Eli toivottavasti vasta sitten, kun täällä ei enää ole pääsääntöisesti paniikin siivittämiä postauksia keskenmenonpelosta vaan suurin osa postauksista käsittelee esimerkiksi perhosia, pumpulia ja vauvantuoksua. 
Mikäli tunnen itseni - tätä ei tule koskaan tapahtumaan. 
Mikäli tiedostan raskauden sulattavan aivot hetkellisesti - kauhulla odottaen. 

Vaikka en usko ihan täysillä vieläkään olevani todella pieniin päin, niin pakko myöntää sen olevan tavallaan helpotus. En tiedä kuinka selittäisin ilman hormoneja himoni suolakurkkuja, hillosipuleita ja etikassa lilluvia punajuuria kohtaan. Vielä edessä pari hassua päivää, jonka jälkeen siirrytään virallisesti raskausviikolle 14. 

Uskomatonta, että me ollaan jo näin pitkällä.