Tänään sydänäänien metsästys oli todellinen projekti. Samasta kohdasta kuin pari-kolme päivää sitten: ei mitään. Vähän alempaa, enemmän oikealta, enemmän vasemmalta: ei mitään. Istukka viuhahteli välillä vaimeana ja ajoittain olin ehkä kuulevinani vaimean sydämen sykkeen, mutta siitäkään en ollut ihan varma. Sitten, jossain kohtaa puoli tuntia ääniä etsiessäni mielessä kävi ihan pieni ajatus siitä, että ehkä - siis ehkä anturi kannattaa siirtää vähän ylemmäs. Ja uskokaa tai älkää, mukula on noussut! Siis ihan oikeasti noussut. Lantionluiden yläpuolelle, navan alapuolelle, pois häpyluun tietämiltä. Voi huojennus, meidän muru kasvaa ja kehittyy! Ja elää, edelleen! Kohtukin on kai kasvanut, koska ystäväni kysyi tänään koska aion kertoa raskaudesta julkisesti kun mahakin rupeaa jo vähän näkymään. Itse olin että mitähäh?!, koska omasta mielestäni maha on päinvastoin pienentynyt nyt kun turvotus on laskenut.
Tänään vierailin myös paikallisen labran puolella, sillä jatkuva tarve tyhjentää jatkuvasti täyden tuntuista rakkoani ajoi pohtimaan virtsatieinfektion mahdollisuutta. Vessahätä ja epämääräiset vatsakivut ja ns. alapääkivut ovat vaivanneet nyt jo muutaman päivän (no, vessahätä pidempään) ja koska hoitamaton virtsatieinfektio raskauden aikana saattaa pahimmillaan johtaa keskenmenoon tai ennenaikaiseen synnytykseen niin halusin vastauksen asiaan asap, eli mielellään heti. Viljelyn alustavat tulokset ovat valmiina huomenna puoliltapäivin, joten jos jotain löytyy niin antibiootit päästään aloittamaan ennen viikonloppua. 

Meillä on nyt pinnasänky. Taino, huomisesta eteenpäin meillä on pinnasänky, sillä mies hakee sen huomenna. Kaikki ne ominaisuudet mitä halusin ovat olemassa, eli tukeva runko ja pyörät alla, laskettavat laidat ja säädettävä pohjan korkeus. Bonuksena kaiken päälle pinnasängyssä on kaiverretut jänikset päädyssä ja edullinen hinta, joten tilanne puhtaasti win-win. Pinnasängyn lisäksi meillä on pinkit makuuvaunut jostain vuodelta kivi ja kirves. Väri ei ehkä ole kovin poikamainen, jos tulokas poika nyt sattuisikin olemaan, mutta vaunut muuten ovat aivan mielettömän ihanat!  On mahdollista, että annan jossain postauksessa kuvien kertoa fiilikseni, niin tiedätte mistä puhun.
Ja yksi hattu, siihen vauvalle hankitut tavarat jääkin. Hattu saatiin äidiltä ja vaikka se on aika kammottava (enkä tiedä mihin mies sen tunki), niin väitin silti sen olevan ihana.

Lihattomuuden väistyttyä ruokataloutemme tieltä olen todennut, että kokkaan ihan julmetusti enemmän kuin normaalisti. Tänään pohdimme miehen kanssa ruokavaihtoehtoja emmekä oikein osanneet päättää teemmekö makkarakeittoa (jota minä halusin) vai lasagnea (jota hän halusi), joten myöntyväisinä ja taipuvaisina ihmisinä päätimme, että teemme molemmat. Mitoitus ei ihan mennyt nappiin, sillä makkarasoppaa riittää viikoksi ja lasagnea on jalkapallojoukkueelle. Hyvää silti ja jos jotain lihattomasta kaksiviikkoisesta lokakuun alussa jäi käteen niin varmaankin kasvisten monipuolisempi käyttö. Lasagnekin on oikeastaan enemmän liha-kasvislasagne, sillä iso osa sen sisällöstä koostuu erilaisista vihanneksista. Ehdottipa mies villeyspäissään, että tekisimme koko lasagnen ensikerralla siten, että korvaisimme lasagnelevyt kaalilla. Ehdotus on ennenkuulumaton ja hieman outo, joten suostuin välittömästi. 

Töitä edessä enää muutama hassu päivä (pe-la-su-ma) ja muutama hassu tunti (kolkytkuus): sen jälkeen se olisi viisi päivää rauhaa ja hiljaisuutta oman itseni kanssa ja sitten yötyön kimppuun. Eteenpäin mennään siis ihan huomaamatta ja hyvä niin.