Voi jumalauta että oksentaminen tuntuu pahalta. Oireita on tullut viime aikoina urakalla. Luettelen ne tässä:

• Oksettaa. Alkuun se oli vain pientä pahoinvointia. Tänä aamuna se oli syöty aamiainen vessanpöntössä ja pelko jääkaappia kohtaan. 
• Turvottaa. Ja kun sanon turvottaa niin tarkoitan, että turvottaa:

Okei, ei se onneksi aina ihan noin kamala ole. Eilen aamulla vain koimme ultimaalisen turvotuksen laskeutuvan keskellemme, jotta osaisimme arvostaa... no, turvottamattomuutta. 

• Mielialat kuulemma vaihtelee. Mielestäni taas itkeminen ihan normijutuista kuten siitä, että muutossa hävisi kolmen euron kattokoukku on ihan normaali asia ja onhan se nyt itkun arvoista, että joutuu etsimään rautakaupan uutta koukkua varten. 
• SYÖN. Kuin hevonen. Tai virtahepo. Tai lemmikkimarsu. En yhtään ihmettele enää neuvolan vaakalukemia - se vaaka todennäköisesti vain osaa ennustaa. 
• Daisarit on olemassa ja ne on isot! Tosi isot ja kipeät ja pinkeät. 

Torstaihin on enää pari yötä aikaa ja sitten koittaa ultra. Voi eikä apua ja toivottavasti sitten täällä voidaan hengähtää!

Nyt jo kuitenkin kaikesta huolimatta 9+1, whooooooa!