Aamun harmittavan ultraperuutuksen jälkeen päivä saatiin kuin saatiinkin täyttymään todella hyvin. 
Aamulla päätettiin miehen kanssa suunnata auton nokka kohti Selloa ja Vauvatalo Johannaa, joka myy molempia ennakkosuosikkejamme, eli sekä Emmaljungaa että Teutoniaa (ja n. 500 muutakin merkkiä) ja omaa kohtalaisen laajan vaunuvaraston. Liikkeessä palvelu oli asiantuntevaa ja todella hyvää. Vaikka avoimin mielin liikkeelle lähdettiinkin ja ihan intopinkeänä kokeiltiin niin Brioa, Stokkea kuin Emmaakin niin vaunuista Emmaljungan Mondial De Luxe ja Teutonian Elegance vei ihan livenäkin voiton eikä parin työnnön jälkeen enää osannut muita ajatellakaan. Mies innostui kaupassa ihan tosissaan ja kyseli kaikkea sellaista, mitä en osannut itse edes ajatella, kuten onko vaunujen rungossa heittoaisaa, mikä on vaunujen leveys jos rengasväli lasketaan mukaan, kuinka vaunujen ominaisuudet eroavat toisistaan jnejnejne. Myyjän kanssa metrimitta kädessä kyykkiessään ja mittaillessaan keskityin itse lähinnä vaunujen työntelyyn yhdellä kädellä, koviin käännöksiin ja feng shuihin. 
Pitkällisen ja piinallisen pohdinnan jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen vaunuista ja molemmille oli selkeää se, että meille muuttaa Emmaljungan Mondial De Luxet, isoilla pyörillä ja metallisella tavarakorilla. Vain väri on vielä epäselvää, mutta selkenee varmaankin piakkoin. 

Vaunupohdintojen jälkeen IKEAan, tuohon höyrypäiden luvattuun maahan. Tarkoituksena oli hankkia yöpöytä. Yöpöytä ja ehkä keittiöön jakkara. Muuta kun ei tarvittu, niin yöpöydän ja keittiön jakkaran löytymisen jälkeen todettiin, että "tää meiltä puuttuukin". Lopputuloksena mies lähti töihin ja itse jäin shoppailemaan sitä sun tätä pientä ja hyödyllistä tähän sisustamista vaille olevaan soppeen, jota myös kodiksi kutsumme. Loppusaldona 140 euroa ja risat - ei paha. Kaikkea pientä ja tarpeellista tosin on nyt niin paljon, etten ihan tiedä kuinka monta lomapäivää tavaroiden purkamiseen menee...

Kesken IKEAn lihapullien soi kuitenkin puhelin ja niinkin yllättävältä suunnalta kuin Naistenklinikka. Soittelivat uutta aikaa tämän päivän peruuntuneen tilalle ja saatiin ensimmäinen vapaa aika. Huomenna klo 9. Jännittää ihan hirveästi, taas! Olo oli jo tosi rento kun ei ollut hajuakaan siitä koska aika tulisi olemaan, mutta ensi yö menee varmaan taas levottomasti nukkuessa kun mietitään tulevaa ultraa. Nyt pidän jo itsekin sormia ja vähän varpaitakin ristissä sen puolesta, että huomenna kaikki rullaa normaalisti. Odottamisen tuska on niin käsinkosketeltavaa, että Greyn Anatomiankin odottaminen tuntuu ikuisuudelta. 

Huomenna siis ultrakuulumisia - jee! Beebis monottaa tätä kirjoittaessani niin kovaa, että satavarmasti kaikki on kunnossa. Ensimmäistä kertaa odotan ultraa innolla enkä kauhunsekaisin tuntein ja pikkuhiljaa tajuan mistä porukka puhuu kun kertovat odottavansa seulontaultria. Onhan tämä mahtavaa.