Pelotti kirjautua sisään. Niin kauan aikaa edellisestä postauksesta ja niin paljon tapahtunut tässä välissä. Tiivistämiseen oikeilla lauseilla ja kivalla kerronnalla menisi ehkä liikaa aikaa, joten ranskalaiset viivat avuksi: 

• Pippis pian 1,5v. Juoksee, tavaa sanoja, kiipeää KAIKKIALLE.
• Nukkuu edelleen perhepedissä meidän kanssa.
• Musta on tullut taaperoimettäjä.
• Meillä on enää kaksi koiraa. Toisiksi vanhin nukkui pois alkuvuodesta.
• Kuntosali-elämäntapaproggis etenee. 
• TII-TII-TI-DII ENSI HELMIKUUSSA!!

Eli siis, me mennään naimisiin! Häähumputusta siis tässä taaperoarjen keskellä ja mikäs sen mukavampaa. Mies yksi päivä pohtikin, että onkohan meillä edes eläkkeellä sellaista elämänvaihetta, ettei olisi jokin projekti kesken/tulossa/juuri loppunut. 

Raskauskilot on melkein kaikonneet. Vielä neljä kiloa fläsää pitää muuttaa salilla lihakseksi ja sen jälkeen voi taputtaa itselleen ja vähän muillekin. Toivon, että tavoite täyttyisi ennen häitä ihan jo siksikin, että olen ostanut jo mekon ja toivon sen istuvan täydellisesti sitten kun rouvaudun. Jännittää jo nyt. Ihan älyttömästi. 

Taaperoarki on kohtalaisen jouhevaa. Kiireistä, mutta kivaa. Päiväunirytmi löytyy pikkuhiljaa ja yöunetkin on ruvenneet maistumaan vähän paremmin. Viime yö oli ensimmäinen kokonainen yö tässä perheessä ja P nukkui kokonaiset seitsemän tuntia yhteen putkeen ennenkuin heräsi rinnalle. Mä olin aamulla niin hyvin levännyt, että hyppäsin aamusalille vaikka tarkoitus oli mennä vasta iltapäivällä. Sain varattua 1,5v neuvolankin seuraavalle kuulle ja hoidettua pari muuta rästihommaa.
Mennään huomenna kokeilemaan Pippiksen kanssa taaperokerhoa. Se on sellainen paikallinen systeemi läheisessä leikkipuistossa, johon käsittääkseni kokoontuu aina keskiviikkoisin kasa vanhempia tenaviensa kanssa. Olen totaalisen pihalla koko hommasta, mutta jos ei muuta niin ainakin lelut (taino, geneerisesti ottaen kaikki..) leviävät vaihteeksi muualla kuin kotona. Toivon myös löytäväni vähän ehkä itselleni uutta äitiseuraa. Päivät ovat välillä aika pitkiä kun puistossa ei ole yhtään tuttua naamaa ja me sitten touhutaan pitkälti keskenämme muutamia isäihmisiä ja lapsiansa (joiden kanssa ulkoillaan iltapäivisin, kaikki äidit on jossain :D) lukuunottamatta.

Näihin tunnelmiin siis tällä kertaa. Ehkä seuraava postaus jo aiemmin kuin yhdeksän kuukauden päästä, mutta no - kuka tietää ;) Parempi olla lupaamatta mitään.