Raskauden toinen kolmannes käsittää useimpien lähteiden mukaan viikot 13 ja 28 välillä. Suurin osa lähteistä kertoo myös, että tällä välillä tuleva äiti nauttii yleensä raskaudestaan täysin rinnoin (hehheh, kukoistava huumorini täällä taas!), seksuaalinen halukkuus lisääntyy ja yleinen habitus on kaikkea muuta paitsi kehno - tuleva äiti on pirteä, iloinen ja täynnä iloa ja valoa. 
Oireeton alkuraskauteni on kai virallisesti päättynyt, jos alkuraskaus päättyy tosiaan sinne viikolle 12+6. Seesteinen keskiraskaus on tullut mukaan kuvioihin ja no, oireisto on ainakin muuttunut vaan ehei, ei suinkaan kadonnut. 

 Viime yönä töissä ollessani mietin, onko tämä oksennustautia vai Jälkeläisen halua näyttää olevansa edelleen paikan kruunaamaton hallitsija - raskausviikoista viis. 
Viime yövuoro meni siis päin helvettiä näin suoraan sanottuna. Illalla fiilis oli ihan jees ja iltahommien jälkeen keskityin surkeaan Will Smith -pätkään sekä villasukan kutomiseen. Kolmen pintaan olo oli jo aika kamala. Rahkaa kitusiin ja mieli korkealle - tämä johtuu varmaankin valvomisesta ja verensokereiden laskusta. 
Neljältä oksensin ensimmäisen kerran - aah, Jälkeläinen se siellä vaan monottaa menemään. 
Neljän ja seitsemän välillä olin oksentanut niin monta kertaa, että lopetin laskemisen. Aamuvuoron ensimmäinen jäsen saapui töihin tasan kello 7 ja häivyin kotiin. Työkavereiden viesti oli selkeä: seuraavat kaksi yötä saisi hoitaa joku muu, sillä täällä ei ketään tartutella. Pitää ehkä kertoa raskaudesta jossain vaiheessa. 

Aamulla kotiin ja nukkumaan. Vessahätä herättää säännöllisesti ja ylösnoustessani tuttu vellova tunne on seuranani. Lopullinen herääminen tapahtuu joskus kahden jälkeen. Oksennusta vältelläkseni jätän syömättä, sillä niin toimivat fiksut ja filmaattiset. Tunnin päästä heräämisestä syön uhmakkaasti appelsiinin. Puolen tunnin päästä appelsiinista kadun sen syömistä. 
Tämä on saatana oksennustauti, ei mikään muu. 

Koska oksennustauti yksinään ei riitä, on bändiimme liittynyt päänsärky. Päänsärky saapui ennen oksennustautia ja on ollut siinä mielessä mukavampi, että sen saa teoriassa taltutettua nopeastikin. Valitettavasti, koska vatsa ei kestä niin paljoa Panadolia kuin pää vaatisi olen joutunut kehittelemään muita päänsärynhallintakeinoja. Parhaaksi niistä on osoittautunut runsas vedenjuonti. Ja kun sanon runsas, niin tarkoitan runsasta: puolen litran vesipullo on mukana koko ajan ja se tyhjenee aika nopeasti ennen uutta täyttöä. 

Mieli spämmää niin montaa asiaa päällekäin, etten osaa edes kirjoittaa enempää. Ehkä huomenna?