Ensi kuussa meillä on vauva. Vaikka menisi yliaikaiseksi niin silti - meillä on ensi kuussa vauva. Sen kunniaksi vaunuasiaa, koska parempi myöhään jne.

Meillehän siis kotiutui kuin kotiutuikin ihanat Emmaljungat joku aika sitten ja vaikka bravuurini saamattomuuden lisäksi on viime aikoina ollut "sittenku" -asenne, niin kevätauringon innoittamana kaivoin kassista kameran ja siten ensiesittelyyn tältä suunnalta pääsevät nyt ihan pian vauvan kanssa rullailtavat kiesit. 

Emmaljunga Edge duo Combi denim black de Luxe Chrome -rungolla. Iisiä, eikös vaan? Itse vaunut ovat hyvät. Runko on valittu vertailemalla ja sen jälkeen koppa ja ratasistuin sillä perusteella, mikä sattuu silmää miellyttämään (ja sopimaan runkoon). Meidän perheessä kiesit kulkevat nimellä vaunut, koska ystävämme valokuvamuistikaan ei oppisi koko litaniaa ulkoa.

 
Kokonaiskuva.

Värimaailma neutraali ja ah - niin meille sopiva!
 

Lisäominaisuuksiahan näissä kärryissä on vaikka muille jakaa. Pelkästään kuomussa on yhtä sun toista koloa, jotka voi avata ja sulkea vähän siitä riippuen mitä haluaa. Kuomussa on myös integroituna UV-suoja ja hyttyssuoja, molemmat siististi piilossa vetoketjun takana ja helposti esiinvedettävissä. Kuomuun kuuluu myös valoläppäjuttu, jonka voi nykäistä eteen tai työntää takaisin kuomun sisälle varmaankin vähän fiiliksen mukaan. Kokonaiskuvassa valoläppäjuttu on työnnettynä kuomun sisään ja allaolevista valokuvista kolmannessa se on työnnettynä ulos. Näppärää, eikö! 

Vaunukopassa lisäominaisuudet jatkuvat. On kuuma-kylmäsäätöä

...ja kopan selkänojaakin saa nostettua ihan vaan siltä varalta, että bebe haluaa tuijotella muualle ennen ratasistuimeen siirtymistä:

Lattialla ollessaan koppa ihan vaan keinuu. Paitsi jos pohjasta nostaa yhden vivun pystyyn - silloin ei. Näpsäkkä ensisänky-sitteri. Taskuja kopassakin on niin jumalattomasti, että en jaksanut kuvata.. Myöskin Emman pehmeä kantokoppa jäi kuvaamatta, mutta uteliaille tiedoksi - mahtuu kovaan koppaan täydellisesti eikä maksa juuri mitään uutenakaan. Oma ostettiin käytettynä kympillä. 

Isot renkaat oli meille ykkösjuttu. Isot, kaikkiin maastoihin sopivat ja sellaiset, jotka eivät säikähtäisi pienestä lumesta, rännästä, loskasta, vedestä, kurasta, you name it. Myös jarrumekanismin oli suotavaa olla helppo ja yksinkertainen, koska tunnetusti helppo ja yksinkertainen tarkoittaa kestävää. Metallinen tavarakori - meille kiitos! Kaikki nämä ominaisuudet löytyvät rungosta, joka toivottavasti vastaa hehkutusta myös oikeassa käytössä. 

Ratasistuimen kanssa setti näyttää tältä (kuvitelkaa kuomu, en oikeesti keksinyt miten sen saa irti...):

Mitäköhän vielä... Pieni pussukka, jossa asuu sadesuoja - tuo harmaiden hiuksien tuoja! Mikä riimi, vaikka ei naurattanut kun yritin tunkea suojaa takaisin sievään pussiin siten, että pussi näyttäisi edelleen edes etäisesti siltä, ettei se ratkea hetkenä minä hyvänsä. Uskokaa tai älkää, mutta sadesuojassakin voi olla.. Ominaisuuksia! Kuka kertoo tyhmälle, mitä tehdään sadesuojan vetoketjun ja epämääräisen reiän kanssa? Mihin niitä tarvitaan? 

Pienestä pussukasta sadesuoja, sadesuojassa vetoketju, kuomun kohdalla epämääräinen suljettava luukku...

Viimeisenä, muttei totisesti vähäisimpänä lisätään tähän postaukseen vielä pari kuvaa ehkäpä maailman ihanimmista parvekevaunuista. Vaunujen merkki, malli ja ikä on pimennossa, mutta ikäluokka on vanha ja väri - no herkku! 

Jousitus näissä vaunuissa on unelmamallinen - heilauta vähän ja vaunut hoitavat itse loput. Rikkimeneviä osia... ei ole? Tai ainakin kaikki on helposti korvattavissa. Puhdas, ihanaakin ihanampi bonus on tietysti väri, jota saa vain unelmoiden hakea.. Ihanat työntää ja saattaapa olla, että joskus näilläkin fiilistellään pihamaalla ihan vain siksi, että pystyy. 

Huomenna takana on 34 täyttä raskausviikkoa. Vähiin käy aika ja pian näissä vaunuissa identiteettikriisistyy pienen pieni Pippelsson enkä malta odottaa! 

Ahjoo, ps! Se urbaanilegenda siitä, että vauva pitää ottaa pois vaunuista kun vaunuja kasataan pitää paikkansa ja lukee meidänkin vaunujen ohjekirjassa. Ihan mahtavaa!