Aamu on aurinkoinen ja kaikkialla hyvä tahto. 

Eilinen ensikäynti neuvolassa oli aika kokemus. En tiedä onko kyseessä joku neuvolantätien yleisominaisuus olla hiljaisesti ja hitaasti puhuvia ja hy-vin ym-mär-tä-väi-siä, vai onko mulle vain sattunut juuri näitä kyseisiä yksilöitä. Inhoan holhoamista, ylimääräistä huolehtimista ja sellaista liian "olen tässä, itke olkapäätäni vasten" -tyyppistä olemista, joten voihan toki olla etten muuten vain viihdy neuvolassa. Tämä kerta oli siinäkin mielessä erilainen, että suurin osa asiasta oli tuttua ja jo kertaalleen läpikäyty eikä innokkuutta ollut edes nimellisesti.  
Tämän nykyisen plussaksi pääsen toki sanomaan, ettei kertaakaan kutsunut alkiota masuvauvaksi tai muuksikaan vastaavaksi. Seuraava käynti on marraskuussa ja toivon todella paljon pääseväni kyseiselle käynnille. 

Viime yönä näin aivan ihanaa unta, jossa käytiin alkuraskauden ultrassa ja kaikki oli hyvin. Sikiö vastasi unessa viikkoja, jumputteli sydäntään ja liikuskeli juuri niinkuin kuuluukin. Unen innoittamana sain vihdoinkin aikaiseksi kilpailuttaa paikalliset lääkäriasemat ja sain ajan Femedaan, jossa tutkimus tehdään. Hintaerot Helsingissä tuntuvat olevan aivan tajuttomia! Monilla lääkäriasemilla hinnaksi arvioitiin 180+ euroa ja vaikka asia itselleni tärkeä onkin niin 180e on jo kipurajoilla. Ensi torstaina sikiö on 9+3 viikkoa vanha, joten jos kaikki menee hyvin ja sikiö todella vastaa viikkojaan ja sydän sykkii niin pääsen vihdoinkin hieman hengähtämään. Luonnollisesti mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa, mutta ainakin olisi päästy näiden viikkojen yli. 

Huomenna käydään kiskomassa edellinen asunto nippuun ja sen jälkeen tutustutaan kiinteistönvälityksen ihmeelliseen maailmaan.