Alussa tuntui siltä, ettei viikot kulu millään. Pelko siivitti oikeastaan jokaista päivää ja kun kasassa oli 9+0 niin tuntui, että matkaa on vielä ikuisuus jäljellä. Eräs kaverini sanoi silloin, että odota vaan: puolivälin jälkeen ne viikot rupeaa vierimään ja silloin miettii mihin aika oikein hupenee. Alussa mahakaan ei kasvanut mihinkään ja pohti kerta toisensa jälkeen että onko sitä tosissaan raskaana kun ihmisillä samoilla viikoilla oli vähintäänkin neljä kertaa isommat mahat ja liikkeet tuntui viikolta 13 lähtien.. No, ei aivan, mutta ymmärtänette pointtini. 

Hankintoja ei huvittanut tehdä, koska ei se kuitenkaan selviä loppuun saakka. Pinnasänky koottuna ja paikallaan tuntui lähinnä tuovan huonoa onnea, "nyt se ainakin kuolee kun odotetaan sitä näin paljon". 

Lomakin kului hitaasti, kaksi viikkoa ja risat ja kaikki ihan vaan mulle! Mitä kaikkea pitääkään tehdä ja puuhata ja saada aikaiseksi.. Onneksi on aikaa, ajattelin loman alussa, onneksi on aikaa.

Viikkoja on nyt 21+1. Maha kasvaa.

Hankintoja on tehty ja tehdään kokoajan lisää. 

Lomakin loppuu pian. Laskin juuri, että tämän vuoden puolella edessä on vielä 14 työvuoroa. Eli käytännössä ei mitään. Ensi vuoteen on ihan lyhyt pyrähdys ja apua! Kun uusi vuosi on vietetty niin ollaan jo vuodessa 2014, eli meidän esikoisen syntymävuodessa. Ylihuomenna töihin. Keskiviikkona ihan oikeisiin töihin ja valvomaan jälleen kerran. Olen ilmoittanut työnantajalle lopettavani yötyöt ihan varmuuden vuoksi näihin jo sovittuihin öihin. Ensi vuonna teen toivottavasti enää pelkkää aamuvuoroa ja illatkin olisi minimissä. Tai mistäpä sitä tietää, tavallaan yötyö on todella rentoa, koska asiakkaat nukkuvat. Toisaalta yötyö on myös aika riskialtista etenkin kun viikkoja tulee lisää, maha kasvaa ja valvominen on täysin omilla harteilla. Mielenkiintoista nähdä millä fiiliksillä lopettaa yövuorot. 

Tänään pitäisi kai vihdoin ja viimein puunata asunto lattiasta kattoon. Imuri on laulanut jopa normaalia vähemmän nyt kun kotona vietetty aika on ollut ruhtinaallista ja oikeastaan todella vähän mitään olen loppujenlopuksi saanut aikaiseksi. Selkeästi tehokas loma on kuitenkin ollut kyseessä: nyt koko lähipiiri ja kaikki ystävät tietävät raskaudesta ja mikä parasta, olen ehtinyt unohtamaan hetkellisesti työkavereiden ja asiakkaiden nimet! Toki muistan ne taas, mutta kuitenkin. Tilini saldon kannalta on hyvä päästä takaisin töihin. Kun aikaa on paljon niin yllättäen Pippelsson tilaa itselleen milloin mitäkin internetin ihmeellisestä maailmasta.. Isille ei ole muistettu mainita ihan kaikista tuotteista ensin, mutta kun rakas mies ehdotti yhteistä shoppausreissua niin rohkenin kertomaan siitä ja tuosta ja tästä, mitä on jo hankittu. Oikeastaan ihan tyhmää etten ole aikaisemmin sanonut kaikista paidoista sun muista, koska olisi pitänyt luottaa siihen että mies on vain tyytyväinen siitä että vaatteita on tarpeeksi. Ja säästän kuin huomaamatta, sillä mystisesti tilille ilmestyy aina rahaa kun mies kuulee summat ja maksaa puolet ostoksista pois. 

Tammikuu tule pian, haluan jo vuoteen 2014!