Tämä on jo noloa. Tämä kirjoittamattomuus siis lähinnä. Tavallaan tämä blogi on ehkä tullut myös päätökseensä tai ainakin yhden aikakauden loppuun sillä en enää pelkää sitä, että menetän kaiken mitä minulla on ja toisaalta suurin purkamisen tarve ja siten pelkojen hälventäminen on myös kaikonnut. Tämä ilmenee ikuisuuden kestävillä hiljaisuuksilla. 

Vauvalla on nyt ikää puoli vuotta. Vasta viimeisen viikon ajan täällä on nukuttu hyvin kun 5kk->6kk nukuttiin järkyttävän huonosti, bebe heräsi valehtelematta kymmenen kertaa yössä ja nukkui päivisinkin vain nimellisiä pätkiä. Parhaimmillaan päiväunien kesto oli 2x25 min, joista osa syöden ja siihen surkeat yöunet päälle.
Alaikenestä puski puolen vuoden kunniaksi kaksi hammasta läpi, joten se varmaankin helpotti tätä elämisen tuskaa. Olen ollut aikamoisessa univelassa itsekin siis viimeisen kuukauden. Mieskin muutti sohvalle enkä rehellisesti voi syyttää häntä yhtään, sillä olisin itsekin halunnut muuttaa sohvalle. 

Kirjoittamattomuuteen on ehkä yksi suurempikin syy, nimittäin se, että kirjoitan vain valittaakseni. Tämä harmaa viime kuukausi ei ole ainakaan auttanut asiaa ja luonnoksista löytyy muutamakin teksti, joka kertoo lähinnä siitä, kuinka vituttaa, ottaa ohimoon eikä jaksa. Ehkä hyvä, etten ole julkaissut niitä. Jälkikäteen niitä lukiessa tulee lähinnä sellainen fiilis, että apua mitä huonosti nukkuminen ihmiselle tekeekään. Surkeat lauserakenteet ja ahdistuksen ainakin. 

Yritän tsempata jatkossa. Vauva nukkuu oikeita päiväunia nykyisin (yli tunnin pätkiä ilman äitiä vieressään) ja öisinkin herätään enää vain muutama hassu kerta. Seuraava päivitys on positiivinen ja toivottavasti saan ulos vihdoinkin sen "näin isket lapsen koirien sekaan ilman, että kukaan vahingoittuu" -kirjoituksenkin.