Nyt viikot alkaa jo kakkosella. Tuntuu ihan hurjalta ajatella, että puoliväli oli eilen. Tänään viikkoja on kasassa jo 20+1, kaksikymmentä plus yksi, siis uskomatonta! 

Plussasin 16 viikkoa ja 4 päivää sitten, jolloin koko homma tuntui vähintäänkin kemialliselta, kohdunulkoiselta tai pieleen jokatapauksessa menevältä. Päivä kerrallaan eteenpäin, kauhunsiivittämin tuntein, kiintyä ei uskaltanut. Ensimmäisessä ultrassa todettiin, että kaikki on oikeassa paikassa. Kesken menee silti, ajattelin silloin. Seuraavassa ultrassa oltiin päästy edellisten viikkojen yli, mutta eipä silti vieläkään voitu uskoa siihen, että kaikki on niinkuin pitääkin. 
Np-ultrassa kaveri muuttui vähän todemmaksi ja sen jälkeen olleessa ultrassa tyyppi oli entistä ehdompi. Rakenneultraa odoteltiinkin jo sitten melkein innoissaan ja nyt tuntuu siltä, että kaikki on mennyt uskomattoman helposti. Itse raskausaika on ollut loppujenlopuksi yksinkertaista ja helppoa. Ihan hävettää kun ei voi samaistua niihin, jotka oksentavat edelleen, kärsivät huimauksesta ja vaikka mistä kolotuksista ja säryistä. Välillä jopa harkitsen valehtelevani, että joo, kyllä täälläkin oksennetaan.. ja pyörtyillään.. ja joo, lenkkeillä ei voi ollenkaan. 

Tänään kuitenkin aamu on aloitettu tunnin lenkillä raikkaassa pakkassäässä. Beebis potkii välillä vain kertoakseen, että täällä mamma ollaan! ja en voi hyvällä omallatunnolla valittaa mistään. Tietysti lenkkivauhti on hidastunut ja jos liian nopeasti etenee niin vatsa muuttuu kovaksi ja siihen sattuu. Tästäkin kuitenkin selviän vain hidastamalla vauhtia ja etenemällä muutaman minuutin hyvin hyvin rauhallisesti jos ollenkaan. 
Närästys piinaa päivittäin, mutta ei siinä määrin ettäkö siitäkään kehtaisin valittaa. Kuulunen siis siihen onnelliseen porukkaan, jolla suurin osa vaivoista todella keskittyi sinne 12 ensimmäiselle viikolle ja jotka pääsevät nauttimaan keskiraskaudesta ihan huolella. Ja siis, älkää nyt väärin ymmärtäkö. On täälläkin vaivoja, mutta tunnen itseni silti onnekkaaksi, sillä vaivat kuuluvat raskauteen eikä päinvastoin (eli raskaus vaivoihin). Öistä vessaheräämistä en enää edes huomaa, niin rutiiniksi se on muodostunut. 

Viimeinen lomaviikko starttasi tänään ja kunnon lomalaisena olen sopinut jokaiselle päivälle tätä lukuunottamatta jotakin. Onneksi kuitenkin ihan mukavia asioita, eli aikaa jää muuhunkin. Yksi koira pitäisi vielä tänään pestä ja aikomuksena on yrittää ehtiä myös kangas- ja lankakauppaan, jotta suuri käsityöintoni pääsisi kunnolla valloilleen. Onneksi ensi viikolla alkaa työt eli yöt ja öiden jälkeen taas vapaat - käsitöilleni on siis ruhtinaallisesti aikaa eli tänään voi keskittyä pelkkään pyykinpesuun, siivoamiseen ja muuhun mukavaan. Voi jopa olla, että innostun järjestelemään vaatekaappini uudestaan. Mistä tämäkin into johtuu, en todellakaan tiedä, mutta otan siitä silti kaiken irti. Ah alkanutta viikkoa, nyt jo lähempänä raskauden loppua kuin alkua.. ainakin teoriassa :D