Se on nimittäin todenteolla iskenyt. Elimistöni tapa ilmoittaa, että anna mulle tähtitaivas, anna sitä, anna tätä. Ja yritän todella pysyä parhaani mukaan kaukana jääkaapista, kuivakaapista ja siitä samperin lähikaupasta, mutta Himo huutaa hei, vaikka kuinka yrittäisin sulkea sen piiloon jonnekin.

Ensin aukeaa jääkaappi. Ai vitsi, kuinka suolakurkut on hyviä. Syön yhden, kaksi, kolmekymmentä. Huhhuh - pakko rajoittaa. Pakkaan laukkuun omenan ja varmuudeksi myös banaanin, ettei tarvitse sitten syödä jotain epäterveellistä jos nälkä yllättää. Jääkiekkomatsi ja kaikki ok, väliajalla omppu ja pelin päätteeksi kotimatkalla se banaani. Olen jo melkein kotiovella, kun mieleen juolahtaa ajatus lämpimistä karjalanpiirakoista. Ai että olisi hyvää! Tiedän, että sisälläni puhuu Himo, joten itsepintaisesti kävelen kotiin ja suljen siten Himon suun. Menee viisi, menee kymmenen minuuttia. Jos sitä ihan vähän kävisi vain katsomassa, onko lähikaupassa vaikka irtomyynnissä pari piirakkaa. Ei siellä ole, joten mukaan tarttuu vajaan kilon pakastebägi karjalanpiirakoita. Ai vitsi miten mätitahna sopisikaan näiden kanssa yhteen. Ällöttävää. Tiedän, se todella on. Ja niin kamalaa, etten voi edes laittaa kuvaa tästä rienauksestani, jossa karjalanpiirakan päällä komeilee mätitahnaa, pari punajuuriviipaletta ja lautasen reunalla hillosipuleita. Söin hyvällä ruokahalulla. 

Kuivakaapissa on lähinnä luumuja ja pähkinöitä ja ylhäällä jossain asuu keksipaketti, joka himottaa ei yhtään. Luumujen vieressä on purkki papuja, papujen vieressä asuu hillosipulit, kurpitsapikkelssi, punajuuret, suolakurkut ja ananas, jotka eivät ilmeisesti ihan hetikohta ole loppumassa. Hedelmäkori on ahtanut itseensä omenat, banaanit, nektariinit, viinirypäleet - you name it, jotka minä sitten mässäillen syön. Himoni ovat siis kohtalaisen selkeästi tunnistettavissa enkä tiedä kuinka pitkään tämä etikkaliemessä lillutettujen vihannesten valtakausi jatkuu. 

Taistellessani Himoa vastaan olen tullut siihen lopputulokseen, että himo on helpoin taltuttaa antamalla sille tasan se, mitä Himo haluaa. Painonnousua ei voi estää, jippikay jeijei!