Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Aina välillä tulee sellainen hämmästynyt fiilis, että mitä ihmettä - näin pitkällä JO?! Vaikka ei-niin-monta viikkoa sitten mietin etten ikinä pääse tähän pisteeseen. Eilen siis poksahti villit viikot 19+0, puoliväliin aikaa siis alle viikko! Rakenneultra koittaa jo keskiviikkona, sillä kotiin saapui muutama päivä sitten tälläinen lappu:

 ultra_aika-normal.jpg

Syytä en tiedä, mutta villinä veikkauksena on Jorvin Sairaalasta NKL:lle siirretyt ultraääniseulat. Olo on kuin lapsella ennen joulua ja pian öiden laskeminen loppuu ja tuntien laskeminen alkaa. Viime yön unissa ollaan jo ultrailtu, saatu poikaveikkausta ja sitten tyttölasta ja taas tyttöveikkausta ja poikalasta. Eli se sukupuoli mietityttää kuitenkin, vaikka sillä ei mitään väliä olekaan. 

Mahan kasvu on ollut kohtalaisen... hauskaa? seurattavaa. Alussa ihan järkky turvotus teki "vauvamahan" ja nyt kun viikkoja tulee lisää niin maha tuntuu vain pienenevän sitä mukaa kun turvotus karisee. Vertailun vuoksi: viikot 6+0-19+0:

6-19_maha-normal.jpg

Miehen vanhemmat kävivät eilen ja haluaisivat ostaa meille vaunut. Ajatus on ihana, mutta liian kallis. Ajattelivat, että voisivat ostaa meille sen 1500 maksavat vaunut ja nyt kun kyseessä on lahja se tekee kieltäytymisestä entistä vaikeampaa. Huono omatunto tulee jos ottaa lahjan vastaan ja huono omatunto tulee jos jättää lahjan ottamatta, sillä miehen vanhemmat tulevat loukkaantumaan todella pahasti jos tästä kieltäydytään. Olivat vielä korostaneet, että haluavat tämän meille hankkia. En ollut eilen itse kotona kun kävivät, joten mies on parhaansa mukaan yrittänyt sanoa lahjan olevan liian kallis.. Mitenköhän tästä kieltäytyisi kohteliaasti loukkaamatta ketään? Tai onko teillä, rakkaat lukijat, ollut samanlaista tilannetta ja jos on niin miten olette sen hoitaneet? 

Sitten siihen kauan odotettuun aiheeseen: mulla alkoi LOMA! Seuraavan kerran moikkaan työpaikkaa 4.12 ja starttaan yövuorot. Aloitin lauantaina suureleisen projektin ja rupesin virkkaamaan vauvalle peittoa. Visio on vahvana mielessä, mutta käsityöihminen (hehheh) kun olen niin lopputulos saattaa olla hyvin erilainen kuin visio antaa ymmärtää. Jossain vaiheessa pitäisi varmaankin harkita jonkun sortin ohjeiden lukemista, mutta vielä toistaiseksi lasken sen varaan ettei vauva ymmärrä peiton olevan kammottava. Loman aikana pitäisi jostain saada aikaa käydä lastentarvikeliikkeessä työntelemässä erilaisia vaunuja, sillä Teutonian Elegancet ovat saaneet kilpailijakseen Emmaljungan Mondial De Luxet. Rehellisesti en ikinä uskonut, että lastenvaunujen hankkiminen voisi olla näin vaikeaa.. Toivottavasti työntely ja muu antaa jossain kohtaa sen ahaa! -elämyksen ja tiedetään tasantarkkaan mitä halutaan. Mieskin on luvannut töiltään antaa aikaa johonkin väliin viikonloppuna. 

Uusi viikko, uudet kujeet ja maanantai. Mitäköhän sitä tekisi kun ei tarvitse tehdä mitään?