Vaikka Activia -mainos on näin raskaushommissa jo aika kuluneen puoleinen läppä, niin tiedän mistä mainoksen Miia turisee. Olen aika hyvin säästynyt raskausajan vaivoilta noin niinkuin perinteisiä Hollywood -tyypin "on niin rankkaa" -vaivoja ajatellen. En siis ole oksennellut 24/7, pyörtyillyt pitkin poikin tai kummastellut silmät ristissä sumuisen baari-illan jälkeen, miksi oksettaa ja myöhemmin pohtinut montakohan kuukautta tässä onkaan jo selvitty ilman menkkoja. 

Jälkeläinen on sen sijaan halunnut luoda yksiönsä omistajasta naisen, jota kuvailee parhaiten sanat: turvonnut, finninen, haiseva, rasvahiuksinen ja luumuille perso. 
Olen käyttänyt jonkun verran aikaa asioiden googlettamiseen ja tiedän nyt, että raskausajalle on olemassa aika paljon myös sellaisia vaivoja joista ei järin puhuta. Neuvolan daami ilmoittaa lähinnä, että: "Sulla saattaa olla vähän paha olo näin alkuun.", muttei koskaan kerro kuinka "Sä saatat piereskellä ja haista aika pahalta näin alkuun" TAI "Ummetus on ihan normaali homma, osta luumuja himaan jo valmiiksi." TAI kysy: "Ootko kuullut peräpukamista?" tai kerro, että on ihan normaalia ettei intiimi kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa välttämättä kiinnosta yhtään, koska nenä on tukossa ja limakalvot samaistuu Saharaan muutenkin. 

Okei, peräpukamilta oon vielä toistaiseksi säästynyt, mutta jos ainoa kova asia sisälläni on jatkossakin uloste niin kaipa niidenkin kultakausi kohta koittaa. 

6+0. 9+0. 12+0. Mammapöksyt on olleet kuvioissa jo kolme viikkoa vaikkei todellakaan pitäisi. Turvotus on ollut kuvioissa mukana viikolta 6+0 ja massiiviseksi se on muodostunut viikolla 8+5. "Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana painon ei tulisi juurikaan nousta." Joo ei tulisi, ei. Ja olin todella laskenut sen varaan, että perusfarkut mahtuu jalkaan vielä ainakin kuukauden. 

Tänään virallisesti 12+0. Ylihuomenna on np-ultra ja toivottavasti kaikki on siellä hyvin. Jännittää niin paljon, ettei sanotuksi saa. 
Sydänäänet kuuluu dopplerilla edelleen, joten viime postauksen painajainen oli toivottavasti puhtaasti vain painajainen. Viime öinä unissa ollaankin jo seikkailtu milloin vauvan ja milloin taaperon kanssa, joten loppujenlopuksi olen niin tyytyväinen jokaisesta finnistä ja syömästäni luumusta, jos se tarkoittaa sitä että Jälkeläinen kasvaa, kehittyy ja löytää tiensä käsivarsillemme saakka.