Lihaton Lokakuu = Lihaton kaksiviikkoinen lokakuun alussa. Eat No Meat is over. Pakko saada lihaa. Kun lihanhimo iskee niin aika vähän on tehtävissä. Jääkaapissa on pelkkiä papuja ja muutaman päivän laattarumban jälkeen pavut houkuttelevat yhtä paljon kuin se laatoitus, eli eivät yhtään.
Helsingissä asumisessa on se hyvä puoli, että kaupat palvelevat aamuseitsemästä iltamyöhään, eli pääsääntöisesti kello 23 asti. Tänä aamuna laattavapaan yön jälkeen kuin narkomaani konsanaan Siwan edessä könöttäen odotin siis, että kello lyö seitsemän. Pakko saada lihaa. 
400 grammaa naudan jauhelihaa - kelpaa. Kotiin ja pannulle. Ja ai että - olo oli kuin Feenikslinnulla, sillä juuri tuhkasta nousseella ja rumalla nahkalärpäkkeellä, mutta joka lihan voimasta kasvattaa itselleen tuhat kultaista höyhentä ja sulkaa. 
Alle sata grammaa sitä ihanuutta tosin riitti; olihan itsesuojeluvaistoni vahvasti läsnä kertoakseen, että ahneella on juuri sellainen loppu. 

Koska sortumiseni lihaan ei yksinomaan riitä, olen sortunut katselemaan lastentarvikkeita. Häkkiä, missä vauva nukkuu ensimmäiset kuukaudet (vai vuoden?), kärryjä, mihin vauva laitetaan kun halutaan lenkille ja laatikkoa, jossa mukula matkustaa turvallisesti autossa. Tietenkään katsominen ei kaltaiselleni addiktille riitä, joten laitoin kyselyn pinnasängystä menemään. 
APUA, jos se vastaakin! Siinähän saattaa käydä niin, että vauvalle on sitten jotain valmiiksi hankittuna. Jotain ajatuksella ja huolella mietittyä, jotain mihin on heitetty ripaus rakkautta ja ajatuksia. 

1. Älä uhmaa Vauvojenjakajan hyvää tuulta.

Säännöistä ensimmäinen ja tärkein. Kun nyt on kertaalleen saatu raskaus kestämään näinkin pitkään, niin älä koettele onneasi. Ole hiljaa ja nöyrästi äläkä kiinny. Pidä itsesi huomaamattomana ja toimi siten, ettei Vauvojenjakaja huomaa olevasi onnellinen ja odottavalla kannalla. 

Sänkykyselylläni olen kiinnittänyt Vauvojenjakajan huomion. Ottanut riskin, ruvennut odottamaan. Olen sortunut haaveilemaan.

rv 14+0. Keskenmenon riski on enää noin prosentin luokkaa. Vaikka kuinka haluaisi ajatella, että ei meille enää tässä vaiheessa, ei enää toista kertaa niin silti sisuksia kalvaa pelko. Doppler löytää sydänäänet kuin kunnon paimenkoira konsanaan ja virtsarakkokin ilmeisesti painuu jostain suunnasta. Viime yönä jokaöiselle vessakäynnilleni noustessani tajusin, että sitähän minä teen - herään vessaan keskellä yötä. Joka yö. Raskausoire jos mikä?