Koska yksi koneen hajoaminen ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi niin heitinpä läppärini palasiksi oikein huolella -vahingossa. Kännykällä yritin päivittää teille tietoa, mutta en onnistunut. Tänään pääsin ensimmäistä kertaa miehen koneelle pidemmäksi ajaksi kuin nettipankkia katsmaan ja NYT olen täällä. 

23.4. klo 9.59 syntyi täydellinen poikamme mitoin 53cm, 4150grammaa, py33cm. Samantien tyyppi tarttui äitiään sormista kiinni ja juurrutti itsensä sydämiimme. Synnytys oli aikamoinen maraton, kesti 50 tuntia ja päättyi leikkaussaliin, jossa irroitettiin istukka. Poika syntyi alateitse tahdonvoiman ja oksitosiinin avulla ja ensi-imetyksen päätyttyä ja mamman siirryttyä kohti leikkuria siirtyi isänsä paidan alle muutamaksi tunniksi. Synntyskertomusta joudutte odottelemaan, se on työn alla ja pitkä, sillä joudun sitä käsittelemään ensin itseni kanssa ja se taas vaatii asian purkamista pienissä paloissa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa on mennyt hyvin. allekirjoittaneen antibiootit on loppuneet ja vauvan kanssa päästiin kotiin kun ikää pienellä oli 2vrk (vaati vain vähän vinkumista). Poika ei juuri itke, kolme vuorokautta vanhana itki kun kävin vessassa tms., mutta puolustuksekseen sanottakoon, että nosti maitoa silloin.. Ja otti homman vakavasti, sillä oli konkreettisesti rinnassa kiinni 16 tuntia ja nostatti siinä rytäkässä maidot puolelle Helsinkiä. Viikon ikäisenä itki myös, mutta emme muista miksi. Oikeastaan koko aika on mennyt ihan kuplassa, vauva on ihana eikä aivot oikeastaan rekisteröi mitään muuta kuin sen, että vauva on ihana. 

Anteeksi, että olette joutuneet odottelemaan. Tänään verkkokauppa ilmoitti, että uusi tietokoneeni on lähetetty tien päälle, eli tuurilla pääsen kirjoittelemaan jo viikonloppuna enemmän. Kiitos kaikille mukanaelämisestä, olette ihan mahtavia jokainen!