Nyt on tapahtunut niin paljon, että pakko aloittaa ihan alusta.

Maanantaina oli siis toinen neuvolakäynti, jossa Käytiin läpi viime kerran labra-arvoja, juteltiin niitä näitä ja tehtiin pari mittausta. Hb ollut viimeksi 132, u-prot &glu viime käynnillä ja tälläkin negaa. RR 122/84 ja pulssi huikeat 96. Beebiksen sydän jumputti 150-157, vauva liikkui todella paljon ja vaikutti muutenkin oikein hyvinvoivalta. Painoa on tullut nyt aivan liikaa, eli vaatteet päällä mitään vähentämättä kello 14:30 päivällä (jälleen kerran) 79,6kg, mikä tarkoittaa +10kg ja +537g/viikko. Mukana oli toki viikonlopun tuliaisina tuodut turvotukset Tallinnasta, mutta niitähän ei toki laskettu.
Kohdunpohjan korkeus oli viikkoihin nähden liian korkealla, eli ihan navan alapuolella ja näillä kaikilla spekseillä sain lähetteen sokerirasitukseen. 

Sokerirasitus sujui hyvin. Alla ollut 12 tunnin paasto ilman vettä ja ruokaa otti sen verran koville, että vadelmalitku tuli juotua parilla huikalla. Ensimmäinen tunti oli aktiivinen ja olin täynnä energiaa. Bebe potki mahassa ihan hurjana ja oli varmasti yhtä sokereissa kuin allekirjoittanutkin. Toisen mittauksen jälkeen alkoi väsymys. Torkahtelin viimeisen tunnin ja kun kello iski kymmenen otettiin viimeinen näyte ja join puoli litraa vettä. Sen jälkeen söin sämpylän. Ja banaanin. Okei, kaksi banaania. Ja join yhden jugurtin. 

Tänään oma th omasta neuvolasta soitti sokerirasituksen tuloksia. Arvot olivat olleet ihanteelliset, eli aloitusarvo 4.6, ensimmäisen tunnin arvo 5.7 ja kahden tunnin arvo 4.9 (viitteet <5.3-<10-<8.6). Th kuitenkin koki kohdun pohjan korkeuden huolestuttavana ja laittoi lähetteen äitiyspoliklinikalle jatkotutkimuksiin. Puhelun aikana toi hyvin selvästi esille huolensa ja lopetti puhelun sanomalla, että: "Toivottavasti nähdään vielä joulukuussa". Sanomattakin varmaan selvää, etten todella kyennyt jäämään peukaloitani pyörittelemään ja odottelemaan kutsua äippäpolilta, koska kun huonoja uutisia on luvassa niin ne on hyvä saada päin näköä samantien. 
Sain Femedaan ajan tämän päivän illalle klo 17:40. Itkien selitin rasituksen tulokset ja tilanteen. Lääkäri siinä kehoitti rauhoittumaan, sanoi että katsotaan nyt ja sitten katsottiin. Kohdussa asui edelleen yksi sikiö, joka oli edelleen yksipäinen, kaksijalkainen ja omisti kaksi kättä. Käsissä 10 sormea, jaloissa 10 varvasta. Vastasi viikkoja. Omasi aivot, sisäelimet, sykkivän sydämen, oli sanalla sanoen täydellinen. Liikkui paljon. Mitattiin kohdunpohjan korkeus. Useasti. 13cm. Opettipa lääkäri kokeilemaan sen itsekin ja siellähän se oli, kolme sormenleveyttä navan alapuolella, siinä missä pitääkin, juuri niinkuin kuuluukin. Pahoitteli sitä, että sain näin ison stressin päälleni ja harmitteli rahanmenetystä. Mielenrauhasta 75 euroa on vähän, mutta harmittaa että tarvitsin tänään mielenrauhaa. 

Jälkifiiliksinä olo on todella huojentunut siitä, että kaikki on hyvin. Kuitenkin mietin, että miksi tää tilanne on edes päässyt syntymään? Koko tilanne on lähtenyt th:n mittavirheestä ja sen takia mulla on nyt äippäpolilla lähete, oon viettänyt tästä päivästä monta tuntia itkien ja miettien vähintäänkin kammottavia vaihtoehtoja, mies on ollut stressaantuneena töissä ja potenut huonoa omaatuntoa siitä ettei ehtinyt mukaan ultraan ja tosiaan - oon käynyt yksityisellä ultrassa tarkistamassa, että kaikki on hyvin.  Mielenrauhan sain, mutta luottoni menetin kyllä th:ta kohtaan. Tämä oli nyt neljäs ultra, jossa todettiin asioiden olevan mallillaan. Viides ultra koittaa viimeistään 26.11 rakenneultran merkeissä. Kaiken pitäisi kai silloinkin olla hyvin ja uskokaa tai älkää - vihdoinkin taidan uskoa siihen että kaikki tulee menemään hyvin. Kaiken tämän jälkeen ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saada tämä onnistumaan tai lähteä suosiolla Kiinaan. Vauvavakuutuskin astui voimaan eilen, joten epäonnistumisen mahdollisuus lienee häviävän pieni. 

Tässä kuitenkin, nyt kun mietitte kuitenkin: vauvani, aivoineen, luineen, päineen. 17+4. Maailman kaunein ja täydellisin:

17%2B4_bebe-normal.jpg

Ensimmäisessä kuvassa todistetaan, että aivot löytyy. Toisessa kuvassa näkyy kylkiluut, kaunis sydän ja vahva silmämeikki sekä pieni hymynkare jos oikein mielikuvitusta käyttää.