8+5.
Viime yönä heräsin neljältä vessahätään. Takaisin sänkyyn kömpiessäni tajusin, että tänään viikkoja on kasassa tasan sen verran kuin mihin viimeksi kasvu pysähtyi.
Eihän siitä nukkumisesta sitten mitään tullut - tarkkailin ihan hulluna itseäni ja mietin kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Onko vatsassa tuntuva tunne nälkää vai alkion kuolinkorinaa? Kumpi olikaan se kylki jolla raskaana olevien suositeltiin nukkuvan? Olenkohan nyt nukkunut väärällä kyljellä? Tapoinkohan eilen alkion sisälläni käymällä Linnanmäellä? Lenkkeilläänkö meillä liikaa? Puoli kuudelta aamulla sain vihdoin uudestaan unen päästä kiinni juotuani ensin lasillisen vettä ja mietittyäni pääni puhki kaikkia mahdollisia skenaarioita siitä, miten suhtaudun kun kuulen hyvät/huonot uutiset ja päätettyäni lopuksi ettei tilanne muutu tästä mihinkään murehtimalla. Ihan salaisesti mielessäni toivotin ihan salaiselle ihmisenalulle hyvää yötä ja jatkoin untani kohtalaisen varmana siitä, että siellä ollaan vielä elossa. Unien maassa tosin johdin hotellia, jonka henkilökunta koostui haamuista ja seikkailin lohikäärmeeni kanssa pelastamassa maailmaa.. Joten ainakin unessa pääsen leputtamaan vaikken välttämättä halua tietää millaisia päivän patoutumia viimeöisilläkin unillani oikein purin.  

Viime päivinä oireita on tullut jos jonkinmoisia. Rinnat on kasvaneet ja tuntuvat aroilta (jopa kipeiltä jos nopeasti esimerkiksi halaa tai joku vahingossa tönäisee). Väsymys on lisääntynyt ja olen oikeasti nukkunut aivan hulluna viime päivinä ja lisäksi syön aika paljon enemmän kuin ennen. Mieli himoitsee kaikkea omasta mielestäni hyvää, mutta ylläribonus - kiellettyjä tuotteita. Voisin mennä ja syödä paketillisen maksalaatikkoa rusinoilla ÄN YY TEE NYT ja heittää päälle purkillisen minttuhyytelöä ja nauttia joka haarukallisesta. Tietenkään en tee niin, vaan syön rahkaa ja hedelmiä ja muutakin terveellistä. 

Eilisestä neuvolasta muuten vielä sen verran, että niiden vaaka valehtelee big time. Ja neuvolantätikin oli vähän kujalla, kun vähensi painosta annakumämietin, ei yhtään! Vaikka kello oli yli kaksi iltapäivällä ja mulla oli päällä villapaita ja farkut. Joten neuvolan vaa'an mukaan olen kasvattanut painoani mittavat 6 kiloa. Kotimatkan itkinkin sitten ja mietin elämääni 120 kiloisena ja kuinka sanon päiväkodissa vielä kamppailevani vauvakilojen kanssa, niitä kun tuli reilut 50...

Kotivaaka antoi onneksi armoa tänä aamuna kertomalla, että kiloja on tullut "vain" neljä. HUH silti!