Paha tapani laittaa asiat varmaan talteen on palannut. En löydä mistään vauvan syntymäranneketta. Olen kaivanut kivet ja kannot ja kaikki, joten enää ainoa vaihtoehto on luottaa siihen, että ranneke palaa luokseni jossain vaiheessa ja saan vihdoinkin kiinnitettyä sen vauvalle ostettuun vauvakirjaan. En edes tiedä ketä syytän siinä vaiheessa jos ranneketta ei ikinä löydykään... Kamala ajatus!
Bebe kävi 3kk neuvolassa muutama päivä sitten ja mitat on mallillaan: 66,3cm ja 6980g. Päänympärys 41cm - iso poika jo! Täysimetyksellä jatketaan ja ne kovasti pohtimani rokotteet otimme kaikki. Mitään oireita ei niistä tuntunut tulevan, mitä nyt vauva haluaa ehkä olla enemmän sylissä. Toisaalta vauva tahtoo välillä olla sylissä ihan muuten vain, joten en kyllä tiedä voiko rokotuksia syyttää halipulasta. 

Kävin toissapäivänä ns. tuulettumassa. Niinsanotusti siksi, etten tiedä tuuletuinko kuitenkaan. Oli ihanaa nähdä kaveria ja juoda yksi mansikkamargarita auringossa, mutta ihanaa oli myös palata kotiin. Lisäksi terassilla istuessa kun tissit täyttyivät maidosta oli vähän sellainen fiilis, että juodaan nopeasti niin pääsen kotiin (nopeasti). Poissaolosta tuli lisäksi vähän huono omatunto, sillä mitään oikeaa syytä olla poissa ei ollut - en ollut lääkärissä, eläinlääkärissä, gynekologilla... missään oikeassa paikassa mihin olisi helpompaa mennä ilman vauvaa. Tavallaan teki hyvää kuitenkin ja ihan jo siitä syystä, että kotiinpalaaminen ja se oman vauvan tuoksuttelu ja tuijottaminen tuntui niin hyvältä. Oikeastaan ihan älytöntä - välillä hinkuu poispoispois niin paljon ja sitten kun on poissa sen pienen hetken niin haluaakin takaisin kotiin. 

Eilen alkanut syli-tissittelypäivä on jatkunut tänään. Pippis (mietin tosi pitkään millä nimellä kutsua vauvaa tässä blogissa ennenkuin sulaneet aivoni tajusivat, että raskausaikana käytetty nimi toimii myös nyt...) ei viihtynyt eilen missään muualla kuin sylissä, tissillä, sylissä ja sen jälkeen tissillä jne. Lämpömittari näyttää kolmeakymppiä eli varmasti siitäkin syystä maidontilaus on ollut suurempaa kuin normaalisti ja lisäksi nyt saattaa olla jonkinlainen tiheän imun kausi menossa. Jo parina yönä on herätty useampaan kertaan ja tälläiselle kermaperseelle, joka on tottunut nukkumaan vauvankin kanssa sen noin kahdeksan tuntia yössä se tuntuu pieneltä kuolemalta. Eilen kävin vieläpä jumpassa karistaakseni kehooni kiinnittyneitä vauvakiloja ja tänään on siis siitäkin syystä ollut hauskaa, että reidet tuntuu treenanneen jonkun verran ja ujot vatsalihakseni ovat muuttuneet vähän sosiaalisemmaksi. 

nap-normal.jpg

Päivän positiivisia etsiessä on kyllä pakko todeta, että tiheä imu tai ei niin joskus pitkät maidontankkaushetket on ihan jees: voi katsoa Sinkkuelämän jaksoja niin monta kuin haluaa, istua takapuolensa päällä tuntikausia ja kun vauva on syönyt itsensä täyteen niin myös oikeat päiväunet ovat mahdollisuus. Nyt on nukuttu jo puoli tuntia ja still counting! Ja tavallaan ne hetket kun bebe nukkuu sylissä on tavallaan nekin tosi ihania ja rentouttavia. Oikeastaan kun miettii niin tiheä imu, vauvaelämä, ylipäätään elämä on aika jees. 

(Tänään, huominen on tuntematon.)