tiistai, 1. syyskuu 2015

Ensimmäinen. Taas.

Pelotti kirjautua sisään. Niin kauan aikaa edellisestä postauksesta ja niin paljon tapahtunut tässä välissä. Tiivistämiseen oikeilla lauseilla ja kivalla kerronnalla menisi ehkä liikaa aikaa, joten ranskalaiset viivat avuksi: 

  • Pippis pian 1,5v. Juoksee, tavaa sanoja, kiipeää KAIKKIALLE.
  • Nukkuu edelleen perhepedissä meidän kanssa.
  • Musta on tullut taaperoimettäjä.
  • Meillä on enää kaksi koiraa. Toisiksi vanhin nukkui pois alkuvuodesta.
  • Kuntosali-elämäntapaproggis etenee. 
  • TII-TII-TI-DII ENSI HELMIKUUSSA!!

Eli siis, me mennään naimisiin! Häähumputusta siis tässä taaperoarjen keskellä ja mikäs sen mukavampaa. Mies yksi päivä pohtikin, että onkohan meillä edes eläkkeellä sellaista elämänvaihetta, ettei olisi jokin projekti kesken/tulossa/juuri loppunut. 

Raskauskilot on melkein kaikonneet. Vielä neljä kiloa fläsää pitää muuttaa salilla lihakseksi ja sen jälkeen voi taputtaa itselleen ja vähän muillekin. Toivon, että tavoite täyttyisi ennen häitä ihan jo siksikin, että olen ostanut jo mekon ja toivon sen istuvan täydellisesti sitten kun rouvaudun. Jännittää jo nyt. Ihan älyttömästi. 

Taaperoarki on kohtalaisen jouhevaa. Kiireistä, mutta kivaa. Päiväunirytmi löytyy pikkuhiljaa ja yöunetkin on ruvenneet maistumaan vähän paremmin. Viime yö oli ensimmäinen kokonainen yö tässä perheessä ja P nukkui kokonaiset seitsemän tuntia yhteen putkeen ennenkuin heräsi rinnalle. Mä olin aamulla niin hyvin levännyt, että hyppäsin aamusalille vaikka tarkoitus oli mennä vasta iltapäivällä. Sain varattua 1,5v neuvolankin seuraavalle kuulle ja hoidettua pari muuta rästihommaa.
Mennään huomenna kokeilemaan Pippiksen kanssa taaperokerhoa. Se on sellainen paikallinen systeemi läheisessä leikkipuistossa, johon käsittääkseni kokoontuu aina keskiviikkoisin kasa vanhempia tenaviensa kanssa. Olen totaalisen pihalla koko hommasta, mutta jos ei muuta niin ainakin lelut (taino, geneerisesti ottaen kaikki..) leviävät vaihteeksi muualla kuin kotona. Toivon myös löytäväni vähän ehkä itselleni uutta äitiseuraa. Päivät ovat välillä aika pitkiä kun puistossa ei ole yhtään tuttua naamaa ja me sitten touhutaan pitkälti keskenämme muutamia isäihmisiä ja lapsiansa (joiden kanssa ulkoillaan iltapäivisin, kaikki äidit on jossain :D) lukuunottamatta.

Näihin tunnelmiin siis tällä kertaa. Ehkä seuraava postaus jo aiemmin kuin yhdeksän kuukauden päästä, mutta no - kuka tietää ;) Parempi olla lupaamatta mitään. 

 

torstai, 18. joulukuu 2014

Pikakuulumiset

Vauva täyttää aatonaattona kokonaiset kahdeksan kuukautta. Nukkuu tällä hetkellä Manducassa ja itselläni on pitkästä aikaa tarve kirjoittaa. Alkuun pieni briiffi nykyhetkeen: 
Vauva on kehittynyt ihan järjetöntä vauhtia. Kun ikää oli 6,5kk niin jotkut palaset loksahtivat paikalleen ja yhden viikon aikana lapsi oppi seisomaan tukea vasten (tiistaina), kuinka noustaan istumaan (torstaina) ja miten kontataan (viikonloppuna). Jos tätä ennen luulin, että aika on kortilla niin hehheh, tämä se vasta lystiä on. Tällä hetkellä vauhti on 100 ja usko omiin kykyihin miljoona. Päivät menevät siis hujauksessa. Luonnollisesti myös jonkinsortin eroahdistus on iskenyt päälle, eli yksin ei nukuta edes sitä vähää mitä nukuttiin ennen. 

Tänään olen ollut semireipas, aamulla salilla ja nyt iltapäivällä yrittänyt epätoivoisesti leipoa pipareita. Uuni on lämmennyt päivän mittaan kolmasti ja tässä touhuamisen lomassa aita joulun suhteen on madaltunut radikaalisti. Ihan rehellisiä jos ollaan niin aitaa ei ole ollenkaan. Piparkakkutaloa ei tule, koska fiksaationi sen tekemiseen vaatisi paneutumista tuntikausiksi. Aikaa moiseen ei tällä hetkellä ole. Käytännössä kaikki minkä valmiina saa tulee valmiina. Ainoastaan Pippiksen ruoat teen itse, sillä ajatus suolaisesta kinkusta ja muista joulun terveellisistä kinkuista ei houkuta. 
Joulusiivous on tekemättä ja luulenpa, että sekin hoituu muutamalla kynttilällä. Yhdessäoloa, lasillinen viiniä, hyvää ruokaa, puhelimet (ja valot) pois päältä? Aika hyvä suunnitelma. 

Isoin syy tänne kirjautumiseen oli pikkuinen vauvakuume. Mies muistutti jo siitä, kuinka nukuin kolmen tyynyn kanssa, joista yksi tuki mahaa ja toinen ahteria ja onneksi on blogi, koska pääsin vauvakuumeesta eroon kertaheitolla lukemalla pari aikaisempaa postaustani :D Luonnoksissakin seisoo ainakin postaus siitä, kuinka koirat ja lapset yhdistetään, mutta se, koska saan sen linjoille onkin ihan toinen asia. Ehkä ensi vuonna, ehe ehe. 

Kuitenkin, koska parempi myöhään ja koska myöhään koitti näin sopivasti joulun alla niin voin sujuvasti toivottaa hyvää joulua ja onnea tulevalle vuodelle! Ehkä allekirjoittanutkin muuttuu aktiivisemmaksi uuden vuoden ja uusien tuulien myötä :)

 

keskiviikko, 29. lokakuu 2014

Oho.

Tämä on jo noloa. Tämä kirjoittamattomuus siis lähinnä. Tavallaan tämä blogi on ehkä tullut myös päätökseensä tai ainakin yhden aikakauden loppuun sillä en enää pelkää sitä, että menetän kaiken mitä minulla on ja toisaalta suurin purkamisen tarve ja siten pelkojen hälventäminen on myös kaikonnut. Tämä ilmenee ikuisuuden kestävillä hiljaisuuksilla. 

Vauvalla on nyt ikää puoli vuotta. Vasta viimeisen viikon ajan täällä on nukuttu hyvin kun 5kk->6kk nukuttiin järkyttävän huonosti, bebe heräsi valehtelematta kymmenen kertaa yössä ja nukkui päivisinkin vain nimellisiä pätkiä. Parhaimmillaan päiväunien kesto oli 2x25 min, joista osa syöden ja siihen surkeat yöunet päälle.
Alaikenestä puski puolen vuoden kunniaksi kaksi hammasta läpi, joten se varmaankin helpotti tätä elämisen tuskaa. Olen ollut aikamoisessa univelassa itsekin siis viimeisen kuukauden. Mieskin muutti sohvalle enkä rehellisesti voi syyttää häntä yhtään, sillä olisin itsekin halunnut muuttaa sohvalle. 

Kirjoittamattomuuteen on ehkä yksi suurempikin syy, nimittäin se, että kirjoitan vain valittaakseni. Tämä harmaa viime kuukausi ei ole ainakaan auttanut asiaa ja luonnoksista löytyy muutamakin teksti, joka kertoo lähinnä siitä, kuinka vituttaa, ottaa ohimoon eikä jaksa. Ehkä hyvä, etten ole julkaissut niitä. Jälkikäteen niitä lukiessa tulee lähinnä sellainen fiilis, että apua mitä huonosti nukkuminen ihmiselle tekeekään. Surkeat lauserakenteet ja ahdistuksen ainakin. 

Yritän tsempata jatkossa. Vauva nukkuu oikeita päiväunia nykyisin (yli tunnin pätkiä ilman äitiä vieressään) ja öisinkin herätään enää vain muutama hassu kerta. Seuraava päivitys on positiivinen ja toivottavasti saan ulos vihdoinkin sen "näin isket lapsen koirien sekaan ilman, että kukaan vahingoittuu" -kirjoituksenkin. 

 

perjantai, 26. syyskuu 2014

Vauvavuoden aallokot

Mitä kaikkea ihmiset muistavat vauvavuodesta kun se on ohi? 

Kun ajattelen tätä kulunutta viittä kuukautta muistan pääsääntöisesti positiivisia asioita, hymyjä, suukkoja ja kääntymisiä. Ajattelemalla vähän tarkemmin tulee mieleen myös pari unetonta yötä, turhautumisia hoitopöydällä kun vaippaa ei saa kunnolla päälle ja levottomat ruokailuhetket rinnalla. Kummallista tässä on vain se, että jos näinkin lyhyessä ajassa aika pääsee kultaamaan muistoja niin mikäköhän meidän tilanne on parin vuoden päästä? Tsägällä tämä blogi elää vielä silloin ja muistan esimerkiksi tämän päivän ja jos en muistakaan niin pääsenpähän ainakin lukemaan siitä täältä silloin kun vauvakuume on kovimmillaan. 

Kävin pari päivää sitten salilla ja treenin & saunan jälkeen hippaloin tieni kotiin, josta pääsin suoraan vauvannukutuspuuhiin. Pippis nukahti kohtalaisen kivuttomasti kuten aina ja itsekin selvisin höyhensaarille joskus kymmenen pintaan. Kahdelta yöllä heräsin kujertavaan kiljumiseen. Vauvalla oli mystinen käsitys siitä, että yö on ohitse ja aamu täällä. Tissitainnutus ei onnistunut, joten herättiin vessaan ja bebe teki pissat pönttöön. Optimistina ajattelin, että vauva heräsi varmaankin vain vessahätään ja on löytänyt jonkun suuremman vessatietoisuuden sisältään ja vaipanvaihdon jälkeen jatkoimme unia. Tavallaan. Pippis pirteämpänä kuin koskaan pyöri pitkin sänkyä, väläytteli isoimpia hymyjään ja päristeli minkä kerkesi. Mies ilmoitti siirtyvänsä sohvalle nukkumaan. Itsestäni tilanne oli tavallaan tosi suloinen, koska vauva oli niin suloinen ja äänensä olivat niin ihanan heleitä ja onnellisia. Faktatieto siitä, että kello oli kaksi yöllä sai kuitenkin etäisesti piristyneen äiti-ihmisen kääntämään kujertavalle vauvalle selkänsä ja odottamaan beben nukahtamista. Nukahtaminen tapahtui ilmeisen pian, sillä ei aikaakaan kun vauva läpsytteli selkääni pariin otteeseen, minä käännyin häntä vasten ja Pippis otti ja sammui kainalooni. Cool, koska vauva herää aina seitsemältä, ihan viimeistään kahdeksalta ja oli jo aikakin. Yöheräämiset eivät kuitenkaan jääneet tähän yhteen kertaan, vaan ovat toistuneet maanantaista viime yöhön saakka lähes kellontarkkuudella. Viimeistään viideltä aloitetaan levoton pyöriminen, jotta voidaan nousta pirteänä seiskalta. Unitunteja kerääntyy tuurilla kuusi, sillä levottomuus tuntuu olevan öiden salainen ase. Tavallaan tehokasta, sillä nyt tiedän miltä tuntuu kiinalaisista mielipidevangeista, joita herätellään tunnin välein kidutusmielessä. 

Neuvola oli tänään. 71,3 senttiä, 7995 grammaa. Ikää viisi kuukautta ja kolme päivää päälle. Rokotteet saatiin ja tällä kertaa ensimmäisen rokotteen jälkeen neuvolantädin katsominen sai jo aikaiseksi alahuulen väpättämisen. Sydänalasta otti. Varsinaisia rokotusreaktioita ei ole tähän mennessä vielä tullut. Aiemmilla kerroillakaan ei olla saatu mitään, eli sikälikin mieli on luottavainen. 

Sormiruokabingon ehdoton suosikki oli tänään banaani, joka löysi paikkansa kurkun rinnalta ja tiensä suuhun yllättävän nopeasti. Vanhin koirakin käänsi kelkkansa vauvan suhteen ja yhdessä yössä beben status on koiran silmissä muuttunut vuoden turhakkeesta most wanted thingiksi. 

Seuraavaksi lasillinen viiniä ja Emmerdale, ihan vaan jotta pahimman vauvakuumeen keskellä muistan nämä arjen pelastajatkin. 

torstai, 25. syyskuu 2014

5kk

Kirjoittelen näköjään nykyisin kuukauden välein. Tämäkin postaus tuntuu pieneltä varkaudelta, sillä vauva nukkuu yöuniaan eikä ole ihan vielä huutanut allekirjoittanutta takaisin vierelleen (en edes tiedä miten onnistuin huijaamaan tyypin yksin nukkumaan). 

Paljon on tapahtunut, tiivistelmänä: 

  • Tänään bebe starttasi kiinteät ryöväämällä kurkun lautaselta. Ikää 5kk 2pv. 
  • Hän liikkuu. Akselinsa ympäri ja pyörimällä sivuttaissuunnassa.
  • Edelleen vetää kuitenkin pääsääntöisesti syliapinan roolia. Varsin mallikkaasti.
  • Ehkäisy kunnossa.
  • Käyn salilla. Mammakiloja jäljellä vielä noin miljoona.

Nooo... Päällimmäisenä on ehkä kuitenkin jumalaton kiire. Uskomatonta kun ottaa huomioon, että olen vain kotona vauvan kanssa juomassa kahvia vähän niinkuin kaikki muutkin kotiäidit. 
Yritän tsempata jatkossa, ehkä sitten neuvolakuulumisien muodossa huomenissa?